Kasvunihmeitä seuraten

On tämä kevät/alkukesä niin ihanaa aikaa kun kuljeskelee tuolla puutarhassa päivittäin ja katselee mitä milloinkiin on kasvanut ja miten paljon ja miten nuppuja tulee.
Kyllä tämä oma puutarha on myös nautinto kun sitä saa katsella. Et ei se pelkkää työleiriä ole. Ja kun ei vaivaa vaikka vähän jotkut rikkaruohot siellä sun täällä pilkottaiskin. Paitsi tuo vuohenjuuri ja se keltainen joka maata pitkin möngertää.... sellainen kuulemma et lehmätkään ei sitä syö, kertoi siskoni. Mut nyt en taas saa mieleeni mikä se on nimeltään. Mut ne kaks ovat sellasia viheliäisiä et sais olla jatkuvasti nyppimässä. Ja nekin kasvavat vain jossain tietyissä paikoissa.
Eilen sit taas kuljeskelin pihalla ja kuvailin taas muutamaa kasvun ihmettä.


Varastossa majailivat vielä pari vuotta vanhat pelättimet, jotka kaipaavat uusia vaatteita, entiset ovat vähän virttyneet auringossa. Toiselta on hattukin hävinnyt jonnekin. Nää on Tilda pelättimiä.

Etupihalla on viimevuonna istuttamiani tulppaaneja. Nää on runsaita kun yhestä kukkavarresta tulee useampi kukka.
 

Lintujen juoma/kylpyallas on suosittu lintujen keskuudessa. 
 

Tässä vielä tuota suurentamaani penkkiä etupihalla. Aiemmassa postauksessani oli kuvia ennen ja jälkeen. Nyt on vaan jälkeen -kuvia. Nyt on vähän kasvua tapahtunut sitten edellisen kuvan oton jälkeen.
 

Joku esikko. 

Toinen joku esikko ;)

Särkynyt sydänkään ei ottanut nokkiinsa jakamisesta vaan lykkää jo kukkanuppuja. Hieno juttu!
 

Kuukausimansikkakin jo lämpimällä seinustalla lykkää kukkiaan esiin lehvistön alta.

Ja ai ai tätä kukkarunsautta tuolla takapihalla. Noita tuoksunarsisseja mulla on aika paljonkin siellä sun täällä. Kestävät hyvin maljakossakin pitkään ja tuoksuvat hyvälle. 
 

Pihajasmike tuossa vuohenjuurien takana. Leikkelen sitä vähän joka vuosi ettei kasva liian suureksi tuossa paikassa. Oksia sieltä sun täältä.

Aaaah !

Ja mikä kaunokainen tämäkin keijunkukka on lehdistään. Wau!

Rentukkako tää oli nimeltään....

Ja kukas se siellä pilkistää! 

Sinikkaluumun ensimmäinen kukkakin oli auki.

Ja miten kaunis tämäkin helmihyasintti on. 

Ketunleipääkin löytyy.
 

Etupihalle tullessa tämä kyyhky oli taas syömässä. Ilmeisesti kaveri on hautomassa. 
 

 Tämmösen reen isäntä toi tullessaan kun kävi kotonaan tuolla itärajalla yli 700 km:n päässä. Hänen isänsä on tämän tehnyt. Kysyi kyl heti (kuten yleensä) "mihin tämä laitetaan" ja " mis tätä sen aikaa säilytetään" kun kerroin sen tulevan sit vast talvella pihalle. Tai mistä sitä tietää vaikka jo kesäksikin siihen jotain kukkia laittaisin.... hmmm sopisko tällainen reki kesäksi pihalle?

Mut kaunis se on

 Viimevuotisen terassin maalausta tai siis öljyämistä. Kaunis harmaa siitä tuli.

Ai niin mennääs takasin takapihalle. Siel on tollanen hiukan keskeneräinen pläntti. Keskellä kasvaa lumipallohortensia. Niitä on mulla kaksi mut tää toinen kasvoi vähän huonosti männyn vieressä et päätin sille tehdä oman paikan. Ja siinä on leikattua ruohoa sen juuressa jos joku jo kerkes miettimään tota vihreetä plänttiä. :)

Mut kyl puutarhan katselu on mieltä rentouttavaa. Ei siellä aina tarvi kykkiä. Täytyy myös nauttia aikaansaannoksistaan. Hmmm ja suunnitella lisää...

Hyviä "kykkimishetkiä" teille ja muistakaa välillä istahtaa ja ihailla aikaansaannoksianne omissa puutarhoissanne!