Sikses Kivoi

Sikses Kivoi

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Luontopolku retkellä

Nyt kun tuo jalkakin on jo parempi niin lähettiin käymään taas Mietoistenlahden lintutornilla mut siinä matkalla poikettiin Vehmaalla Tummamäen luontopolulla josta luin retkipaikan sivuilta.

Hyvin tehty polku ja palvelee varmasti myös lähialueen asukkaita myös lenkkipolkuna. Vieraskirjan mukaan kävijöitä on ollut viikottain monia. Ihan ovat jotkut käyneet vain retkellä makkaraa paistelemassa. Kaksi hyvää nuotiopaikkaa siellä olikin. Tämä polku on tehty vanhan kivilouhimon ympäristöön ja toisessa taukokatoksessa oli kuviakin vanhoilta ajoilta kun tehtiin mm. hautakiviä. Toiminta loppui alueella -70 luvun alussa. Miksi.... se ei käynyt selville.

Tässä muutama kuva n. 3 km:n pituiselta polulta, tervetuloa mukaan!






Ei sentään noita isoja kiviä tarvinnut ottaa mukaan mutta jonkun pienemmän löysin jonka sit laitoin taskuuni.








 Tässä roikkuu se liaani ja aikaisempana olevassa kuvassa näkyikin se taukokatos jossa oli kuvia ja oli kuva myös tästä montusta jossa oli vettä vain vähän pohjalla ja syvä on kyllä monttu.


 On sit jostain syystä joskus viititty laittaa näitä kivilohkoja noinkin siististi. 


 Tämmöinenkin oli tuolla metsässä...mikähän tarkotus tälläkin on ollut, ehkä ilman vettä se on voinut palvella työmiehiä taukopaikkana. 




 Hyvin oli kyllä merkattu tää polku. Hyvin näkyivät nuo merkit noissa puissa.





 Ja tänne sit minäkin toivomuskiveni laitoin. 



Tässä on "varmaan suurin näkemäsi kompressori" kuten kyltissä vajan vieressä luki. Esim. kallioporat ovat toimineet tämän avulla.

Siinä tämä reissu. Jalka kesti hyvin. Makkaraa ei paistettu kun ei ollut makkaraa mukana eikä puitakaan, ne täytyy olla omasta takaa mukana. Teet ja kahvit nautittiin sit Mietoistenlahden lintutornilla. 

Käy ihmeessä katsomassa tuo retkipaikan sivu jos vaikka sieltä löytyisi jotain sinullekin sopivaa, läheltä omaa kotipaikkaasi.




keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Pompulalangasta kranssi ja sairastelua

Tämä viikko meneekin kotona sairaslomalla. Kävin eilen lääkärissä ja heti totesi että jalassani on pohjelihaksen jänteen tulehdus. Sain piikkejä siihen 9 kpl. (Laskin ne jäljet tänään kun poistin siteen jonka laitto kun vähän verta tuli) Samalla huomasi et polvessa oli rasvapatjan tulehdus ja siihen meni kaksi piikkiä. Ihan helpotuksen kyyneleet tulivat kun lupasi että tästä se paranee. Olen "sairastanut" tota jalkaa jo puoli vuotta ja kipuilee rasituksesta eli lenkeilläkään ei ole voinut käydä kuin verkalleen kävellä tuolla metsässä. Lääkäreillä olen jo ennenkin käynyt eikä kukaan ole osannut sanoa mikä vaivaa ja tämä lääkäri totesi sen melkein heti ensikosketuksella. Kolmessa viikossa pitäisi sit parantua, jollei niin sit mennään uudelleen piikille.Toivottavasti paranee eivät nuo piikit ihan kivoillekaan tuntuneet ;)

Nyt sit on ollut aikaa tehdä vähän noita kesken jääneitä kransseja valmiiksi.






 Eli tällasista langoista kierittelin styrox kehikon ympärille. Yksi lankakerä riitti yhteen kranssiin.



Tämä joutaa nyt kaappiin uuden tieltä. 


 Tällaisen tein viime vuonna. Sai sit tämäkin tulla jo kaapin perukoilta esille. Onhan se pääsiäinenkin jo kohta.




perjantai 28. maaliskuuta 2014

Taimia taimia

Taimetkin ovat jo kasvaneet, kohta olisi jo koulimisen aika.


Tässä alla olevassa kuvassa kasvaa kaupan suippopaprikasta otettuja siemeniä. Nämä istutin 3.3. Viime vuonna istutin ne vasta 23.4 eivätkä ehtineet punertua. Kovin satoisa oli kyllä, siksi istutin niitä sit tänä vuonnakin. Vihreinä niitä kyllä sit viime vuonna syötiin ja mehukkaita olivat. 



Tässä kuvassa kasvaa toisella puolella (nuo pienet) kuukausimansikkaa ja nuo isommat ovat kirsikkatomaatti Tiny Timiä. Nämä olen kylvänyt pari viikkoa sitten.
 


Tässä sit kasvaa pari laatua tomaattia, kirsikkaa myös. Nyt kokeilen näitä tummia tomaatteja, eli nämä ovat Black Cherryä ja Chocolate Chemj.



Tässä on vielä toista lajia kuukausimansikkaa. Rugenia ja Mignonettea ostin. Viime vuonna kun laitoin niin eivät itäneet yksikään koko pussista ja nyt sit ostin varoks kaksi erilaista pussia. Mihin mahdan näiden taimimäärien kanssa joutua...



Ja en tiedä mitä mahtoi mielessä liikkua kun kylvin nämä punarevonhännät... ei ilmeisesti mitään kun olin laittanut koko pussillisen tähän samaan astiaan! Nyt sit saa koulia varovaisella kädellä et jos muutaman edes sais "ehjänä" istutettua uuteen purkkiin.



Pari pientä pelargonitainta ostin jokin aika sitten Plantagenissa käydessäni. Nämä ovat vasemmalta lukien Concoleur lace, tuoksuva ja toinen on Orange Fizz ja tuoksuva lukee myös lapussa.
 


Sit on myös tällainen kyynelverenpisara kasvamassa. Ongelmana on et pitäiskö nuo kukat nyppiä pois nyt kun se on vielä noin pieni.



Viime vuonna aloitteilijana kylvin kaikki siemenet tavalliseen Kekkilän puutarhamultaan ja hyvin kasvoivat. Paitsi tosiaan ne kuukausimansikat. Ehkä niille oli liian ravinteikasta se multa heti alkuun. Nyt mulla on kylvö ja taimimultaa.
Nyt on sit taas keittiö vähän ahtaampi pari kuukautta kun on ylimääräinen pöytä ikkunan edessä taimilleni.

Palatossut

Näiden tossujen ohje on varmaan ajalta "miekka ja kirves". Mutta itse en ole koskaan näitä tehnyt. Ja olihan noiden kokoamisessa ensin hiukan mietittävää. Hakaneuloilla ensin yhdistin ja sit kun näytti joltain niin aloin paloja sit liittämään toisiinsa.
Näihin kyllä kivasti uppoaa lankajämät. Kuten tähänkin tossuun meni tollaset vähän paksummat lankajämät.

Näiden palatossujen hyvä kuvallinen ohje löytyy täältä Punomon sivuilta.







Viikonloppuna pitäis sit poiketa puutarhamessuilla Turussa. Katsotaan mitä kivaa sieltä tänä vuonna löytyy.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Luettu kirja


Tämän yli 800 -sivuisen pokkarin sain juuri luettua. 
Tähän sarjaan kuuluu myös kirjat: Luolakarhun klaani, Hevosten Laakso, Mammutin metsästäjät, Tasangon vaeltajat, Luolien suojatit.
Olen lukenut joskus nuo kaikki, osan kahteen ja kolmeenkin kertaan. On ollut hyvä sarja. Mutta tää viimeinen ei ollut niin hyvä siksi tää lukeminen ajoittui vain iltaisin ennen nukkumaan menoa ja joskus luin vain muutaman sivun kun ei ollut niin kiinnostava.

Eläytyvä ja elämyksellinen Maan lapset -romaanisarja kertoo Cro-Magnon -ihmisten ja neandertalinihmisten kulttuurien kuvitteellisesta kohtaamisesta.
Suomalaissukuinen Jean M. Untinen-Auel yhdistää luontaisen kertojanlahjansa vetoaviin hahmoihin ja uskottavaan kuvaukseen arjesta ihmiskuntamme alkuhetkillä

Pokkari onkin huonommin luettavissa kuin kirja. Kirjan saa paremmin auki kuin pokkarin ja tässä kirjassa oli kyllä tosi pientä tekstiä.
Mutta suosittelen kyllä tätä kirjasarjaa luettavaksi.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Tossukat

Näihin tossukoihin löysin ohjeen TÄÄLTÄ . Kudotaan vain suorakaiteen mallinen pötkö ja päättelylanka vedetään kaikkien silmukoiden läpi josta tulee kärki, tosta päältä ommellaan yhteen ja kantapäästä ja sit tupsu päälle. Todella lämpimät ovat jalassa.






....ja mitähän sitten seuraavaksi kutoisin....

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Junasukat vauvalle

Kudoin työkaverin vauvalle junasukat joita on kehuttu et pysyvät hyvin jalassa.
Novitan Woolista nää kudoin ja 40 silmukalla. Noita nurjia silmukkakerroksia on 4 ja välissä 4 krs oikealla. Näillä junasukilla on tarina miksi juuri nimi on junasukat.

Sukkien koskettava tarina:
Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk:n ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettajan kävi sääli pientä vauvaa ilman sukkia. Niinpä opettaja purki valkoista käsinneulottua villatakkiaan ja neuloi pienokaiselle sukat radan korjaustöiden aikana.

 Ja tarina varmaan jatkuu sillä että tämä äiti alkoi kutomaan samanlaisia sukkia jatkossakin




lauantai 1. maaliskuuta 2014

Luontopolku -retki kuvia

Lähettiin tänään isännän kanssa retkeilemään Pyhämaahan Pamprinniemen luontopolulle. Paikallisessa lehdessä oli juuri viikolla siitä juttua ja kun sattui mukava aurinkoinen aamupäiväkin niin ei muuta kuin kamppeet niskaan ja menoksi.
Ja tervetuloa mukaan! Muistathan että kuvat saa isommaksi näpäyttämällä kuvaa.

Tämän sillan ylitettyä polku haarautuu oikealle ja suoraan. Me menimme suoraan ja päädyimme aika pian meren rantaan. Ja tulimme takaisin tuolta oikealta joka olikin pidempi metsälenkki. Pituus luontopolulla on yhteensä 4km.





Ja sieltähän alkaa jo merikin näkyä. Jännää!



Ja huh mitkä maisemat! Ja tuoksu! Sekä hyvä tuuri oli ilman kanssa meillä, aurinko paistoi eikä paljoa tuullut.








Tuonne jatkamme matkaa.



Tuolta kalliolta alaspäin tulimme








Matka jatkuu merenrantaa pitkin.



Tämä on myös jonkinlainen raamattupolkukin myös. Tällaisia tauluja oli siellä täällä matkan varrella. Täytyy kyllä myöntää että en lukenut yhtäkään...
 


Tästä kyllä näkee lukea kun klikkaa suuremmaksi...jos haluat ;)
 







Aika komeahaarainen mäntykin oli matkan varrella metsään päin kun polku lähti.




Tämmöistä maisemaa oli sitten eteenpäin n. 2km.