Noh, pitää tää juttu nyt tänne kirjottaa (tällä kertaa ilman kuvaa) Lillistä.
Aamulla vein pojan kouluun ja samal kävin kaupassa ja sit ku tulin kotiin niin Lilli tapansa mukaan kiljuu ja vinkuu (hän on vähän kova juttelemaan aina) yrittäen kertoa (niinkuin aina) et nälkä nälkä nälkä, missä olit niiiin kauan. Ja sit näyttää matolta muutamaa pähkinän palasta ehkä yrittäen kertoa (tai sit mul on vilkas mielikuvitus ;) ) et oli noita linnun ruokiakin sit pakko sinä aikana yrittää syödä kun oli niiiin kova nälkä. (Keittiön lattialle toin edellis ehtoste ämpärin jossa oli lintujen pähkinöitä tarkotuksena niitä vähän murskata sauvasekottimella hiukan. Ja nyt sit tänä aamuna Lilli oli ne hokannut ja ajatellut maistaa)
Lilli olis kyl hyvä personal trainerikin. Lenkillä ollessa jos pysähdyn vaikka vain ihailemaan jotain tai jonkun kanssa juttelemaan niin ei siinä kauaa pysähdyksissä olla ku Lilli taas alottaa sen vinkumisen ja hinkkaa itseään jalkaa vasten tai sit alkaa pyörimään tos konteis. Et se pitäis kyl aina liikkeessä meikäläisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti