Kesäkukkia

Tällainen sinitulitorvi kasvaa koristeena olevan vanhan pyörän korissa. Tämä on sellanen kukka et voi ottaa talveksi sisälle. Kokeillaan vaikkei se niin erikoisen näköinen olekkaan. Tummanvihreät kiiltävät lehdet siinä ihastuttivat silloin ostovaiheessa.

Tyttäreltä viimevuonna äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen verenpisara talvehti varastossa ja on nyt täynnä kukkaa. Piti leikata kaikki oksat lyhyiksi kun oli talven aikana kuolleet.

 Kohtalonkukka. Uusi tuttavuus tämäkin mutta tuoksuu hyvälle. Sijoitinkin sen tuohon terassin kaiteelle et kun tuossa pöydän vieressä istuu niin saa tuoksutella sitä. Siitä tuleva tuoksu on niinkuin syreeninkukan tuoksu.

Valkoinen siniviuhka. Sinistä mulla on ennenkin ollut ja on nytkin kasvihuoneen edessä. Valkoinen on uusi tuttavuus.

Kaksi alinta kuvaa ovat varastossa talvehtineita riippapelargonioita. 

Dianaa kasvaa riippuamppelissa.
 

Etupihaa. 

 Haarapääskysen poikaset ovat nyt muutamana päivänä tulleet vierailulle ja ruokailemaan tohon sähkölangalle. Vanhemmat niitä käyvät tossa sit ruokkimassa. Lentää kyl osaavat hyvin.

Edellisessä postauksessa kirjoittelinkin verikokeissa käynnistä. Hoitaja sieltä sit soittelikin ja kerto tulokset. Sokeri oli 6.3. Hiukan koholla. Edelliskerralla se oli ollut 6.5. Sokerirasituskokeeseen pitää taas sit mennä kun tota diabetesta on suvussa. Ovat kyl arvot ton rasituskokeen jälkeen olleet kyl sit ihan hyvät. 
Kolesteroli oli 5.0. Edelliskerralla pari vuotta sitten se oli 5.2. Ei huimaa pudotusta siinäkään. Mut huono kolesteroli oli pudonnut 3.6:sta 3.3:een. Hemoglobiini oli 135. Verenpainetta nyt en muista mitä se oli...olisko ollut 117/77... Mut alhanen se on aina ollut et se on hyvä se. 

 

Puutarhakuvia

Eilen illansuussa napsin muutaman kuvan puutarhasta.

Kahta väriä akileijaa kasvaa etupihan kukkapenkissä.
 

 Portaitten pielessä kasvaa kiinanlaikkuköynnös. Sen kukinnat ovat hiukan lehtien alla piilossa. Hyvältä tuoksuvat ja houkuttelevat myös pörrinkäisiä.

 Kaunis tämä diana amppelikukka.

Rodo kukkii kivasti

Tämä toinen rodo kukkii tuija-aidan toisella puolen, pihan puolella. Tämän rodon  pelastin metsän reunasta. Joku naapureista oli siihen kyllästynyt, silloin siinä oli vain pari kolme vartta ja varren päissä lehtitupsut. Kivasti se on nyt viihtynyt meillä ja kasvanutkin jo pensasmaisemmaksi.
Harmi vain kun se oli samanvärinen kuin aiemmin ostamani. Mut tämä taitaa olla aika tavallinen väri. 

 Kuukausimansikat kukkii ja raakileitakin jo on. Komea kukkapenkin reunuskasvi siitä tulikin. Takana näkyy uutta terassiamme, kun isäntä rakensi pienen terassin varaston eteen. Ensin suunnittelimme siihen laattaa mut hän halusi tehdä tällasen. Laitan parempia kuvia siitä joskus toiste.

 Etupihan laukat ja lintujen juoma/kylpyallas. Taustalla kallioseinää jossa kasvaa humalaa ja villiviintä.

Samainen kallio hiukan kauempaa otettuna.
 

Pieni kurkistus takapihalle. Ilta-aurinko paistaa. 

Takapihan terassia johon paistaa aamuaurinko ja on meidän aamukahvipaikkamme. Ja hellepäivinä viihtyy myös päivisin kun on silloin varjossa. Tänä kesänä sinne ei vielä ole tarvinnut lähteä hellettä pakoon.
 

Muutama vuosi sitten tekemäni kukkapenkin reunus toimii vielä. Eli sementtiä maahan vain ja sementtiin upotin kiviä. On siis ihan maanpinnalla et on helppo ajaa ruohonleikkurilla.
 

Takapihan laukat. Nämä on kyl kivoja alkukesän piristäjiä ollut. 
 

Suikerokeltavihma. Välillä tämäkin kasvi kärsii talvista ja paleltuu ja toisinaan se on näin komea. 
Takapihamme kivikkorinteessä kasvaa ja johon paistaa vain aamuaurinko.
 

Ja nyt ollaan taas etupihalla. Samaninen kallioseinä toisesta suunnasta kuvattuna. Hienosti siinä kasvaa  erilaisia kuunliljoja ja saniaisia. Tähänkin paistaa vasta iltapäivällä aurinko. Aamuaurinko paistaa jostain välistä hetken.
 

Tällainen menninkäisen koti on meillä nyt juuri valmistunut. Vähän kirkas kuva kun aurinko tähän suoraan paistaa. Kattona on kattotiili jonka päällä on sammalta. Oven päällä oleva kattolipas on entisen lintulaudan katon puolikas. Ikkunat ja oven teki sit isäntä. Pihaa vois vielä jotenkin kehitellä. 
 

Harmaasieppo siellä pöntöstä kurkistelee. Hautomapuuhat menossa. Joskus sieppo rakensi tossa vieressä näkyvän numerokyltin alle pesän ja sit isäntä teki sille oman pöntön. Jossa se on sit melkein joka vuosi pesinyt. 

Nykyään tulee paljon myös kuvattua puhelimella instagramiin. Olen siellä nimellä niinalilja.

Kasvunihmeitä seuraten

On tämä kevät/alkukesä niin ihanaa aikaa kun kuljeskelee tuolla puutarhassa päivittäin ja katselee mitä milloinkiin on kasvanut ja miten paljon ja miten nuppuja tulee.
Kyllä tämä oma puutarha on myös nautinto kun sitä saa katsella. Et ei se pelkkää työleiriä ole. Ja kun ei vaivaa vaikka vähän jotkut rikkaruohot siellä sun täällä pilkottaiskin. Paitsi tuo vuohenjuuri ja se keltainen joka maata pitkin möngertää.... sellainen kuulemma et lehmätkään ei sitä syö, kertoi siskoni. Mut nyt en taas saa mieleeni mikä se on nimeltään. Mut ne kaks ovat sellasia viheliäisiä et sais olla jatkuvasti nyppimässä. Ja nekin kasvavat vain jossain tietyissä paikoissa.
Eilen sit taas kuljeskelin pihalla ja kuvailin taas muutamaa kasvun ihmettä.


Varastossa majailivat vielä pari vuotta vanhat pelättimet, jotka kaipaavat uusia vaatteita, entiset ovat vähän virttyneet auringossa. Toiselta on hattukin hävinnyt jonnekin. Nää on Tilda pelättimiä.

Etupihalla on viimevuonna istuttamiani tulppaaneja. Nää on runsaita kun yhestä kukkavarresta tulee useampi kukka.
 

Lintujen juoma/kylpyallas on suosittu lintujen keskuudessa. 
 

Tässä vielä tuota suurentamaani penkkiä etupihalla. Aiemmassa postauksessani oli kuvia ennen ja jälkeen. Nyt on vaan jälkeen -kuvia. Nyt on vähän kasvua tapahtunut sitten edellisen kuvan oton jälkeen.
 

Joku esikko. 

Toinen joku esikko ;)

Särkynyt sydänkään ei ottanut nokkiinsa jakamisesta vaan lykkää jo kukkanuppuja. Hieno juttu!
 

Kuukausimansikkakin jo lämpimällä seinustalla lykkää kukkiaan esiin lehvistön alta.

Ja ai ai tätä kukkarunsautta tuolla takapihalla. Noita tuoksunarsisseja mulla on aika paljonkin siellä sun täällä. Kestävät hyvin maljakossakin pitkään ja tuoksuvat hyvälle. 
 

Pihajasmike tuossa vuohenjuurien takana. Leikkelen sitä vähän joka vuosi ettei kasva liian suureksi tuossa paikassa. Oksia sieltä sun täältä.

Aaaah !

Ja mikä kaunokainen tämäkin keijunkukka on lehdistään. Wau!

Rentukkako tää oli nimeltään....

Ja kukas se siellä pilkistää! 

Sinikkaluumun ensimmäinen kukkakin oli auki.

Ja miten kaunis tämäkin helmihyasintti on. 

Ketunleipääkin löytyy.
 

Etupihalle tullessa tämä kyyhky oli taas syömässä. Ilmeisesti kaveri on hautomassa. 
 

 Tämmösen reen isäntä toi tullessaan kun kävi kotonaan tuolla itärajalla yli 700 km:n päässä. Hänen isänsä on tämän tehnyt. Kysyi kyl heti (kuten yleensä) "mihin tämä laitetaan" ja " mis tätä sen aikaa säilytetään" kun kerroin sen tulevan sit vast talvella pihalle. Tai mistä sitä tietää vaikka jo kesäksikin siihen jotain kukkia laittaisin.... hmmm sopisko tällainen reki kesäksi pihalle?

Mut kaunis se on

 Viimevuotisen terassin maalausta tai siis öljyämistä. Kaunis harmaa siitä tuli.

Ai niin mennääs takasin takapihalle. Siel on tollanen hiukan keskeneräinen pläntti. Keskellä kasvaa lumipallohortensia. Niitä on mulla kaksi mut tää toinen kasvoi vähän huonosti männyn vieressä et päätin sille tehdä oman paikan. Ja siinä on leikattua ruohoa sen juuressa jos joku jo kerkes miettimään tota vihreetä plänttiä. :)

Mut kyl puutarhan katselu on mieltä rentouttavaa. Ei siellä aina tarvi kykkiä. Täytyy myös nauttia aikaansaannoksistaan. Hmmm ja suunnitella lisää...

Hyviä "kykkimishetkiä" teille ja muistakaa välillä istahtaa ja ihailla aikaansaannoksianne omissa puutarhoissanne!