Huuuiiii onpa siellä kova tuuli. Just tulin metsälenkiltä ja metsässä satoi neulasia! Vois mennä iltapäivällä uudestaan kun Rami tulee koulusta poimimaan puolukoita. Löysin yhen paikan mis niitä olikin ihan kivasti. Kaks litraa olen jo keittänyt hilloksi ja litran survonut meidän isälle ja äitille. He tykkää paremmin siitä tuoresurvoksesta.
Metsässä näin jonkun ihmisen joka oli varmaan sienessä. Et suppilovahveroita tuskin sit kannattaa noukkia se varmaan noukkii ne kaik. MUTTA...jollei se löydäkkään niitä mun hyviä paikkoja....toivossa on hyvä elää...
Lilli piiloutuu hyvin tonne harmaisiin kalliohin
Sainpa sen hetkeks poseeraamaan
Tässä se on jo vähän kyllästynyt poseeraamaan, haistellaan ja kuulostellaan jo muualle
Sit kun tulin pihalle niin piti ottaa muutama pihakuvakin. nää istutin eilen. Ja pahus nyt vasta huomasin ja muistin et tos takana on tollanen maalaamaton lauta...pitiköhän mun se maalata jälkikäteen....
Ja sit tietty piti viel ottaa kuva noista miekkaliljoista. Ylöspäin piti kuvata kun ovat niin kallellaan. Kauniita ovat kyl. Täytyy varmaan käydä napsasees maljakkoon joku oksa ennen ku sade sen hakkaa
Peeeetriii, näetkö! Taas on omenia maas. Just keskiviikkona noukittiin kaikki ja tein hilloa. Taas olis kuorijalle töitä, mut kuorija lähti Lentiiraan omalle metsäretkelleen.
Ja niin useesti Lilli lykkää nokkansa johonkin kuvaan. Niinkuin nuo kukkaset muka olis nyt sit haisseet jollekin erilaiselle. Metsässä ei kyl millään olis viititty olla sen verran paikallaan et olisin kuvia ottanut ja nyt sit kotipihalla kyl ängetään kuviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti