Eilen oli kyllä lämmin päivä puuhastella pihalla. Hiukan haravoin ja istuttelin edellispäivänä ostamiani pikkunarsisseja ja orvokkeja pihalle. Samalla suunnittelin ja aloittelinkin yhden kukkapenkin suurennusta. Täytyis päivänlilja kaivaa pois särkyneen sydämen ja pionin välistä. Alkaa jo olemaan aika ahdasta särkyneella sydämellä. Ja jos tekis laajennuksen sen verran isomman et vois istuttaa siihen jonkun uuden pioninkin.
Nuo kun tuosta vielä hiukan kasvavat niin on vielä paremman näköinen.
Lilli tuli viereen ihmettelemään kun makasiin maassa ja kuvasin noita krookuksia. Niin piti käyttää tilaisuus hyväksi ja napata muutama kuva Lillistäkin nauttimassa auringosta. Vaikka kottikärryt tulivatkin kuvaan mukaan.
Kyyhkyparikin on taas tullut pihaamme. Välillä istuvat noissa sähkölangoissa ja välillä käyvät syömässä tuossa nurmikolla.
Meidän Lillillä kävi tällanen koirakaveri tänään kylässä. Kävi se edellispäivänäkin mut sillon en ottanut kuvia, nyt hain kameran nopsaan sisältä.
Kova poika oli merkkailemaan paikkoja meidän pihalla
Ja taas merkkaillaan. Kyllä nousee kontti komiasti pystyyn.
Muutama vanhempi ja uudempi kuva linnuista.
Sinisorsapariskunta
Kvaak kvaak, mitähän asiaa mahtoi olla, leipää leipää ilmeisesti.
Oli siellä telkkäpariskuntakin. Selvästi ovat vaan arempia kuin nämä ns. pullasorsat. Huomaa pistävä katse!
Joskus aikaisemmin kuvattu palokärki puuhissaan.
Taas on aikaa kulunut enkä ole tänne mitään kirjoitellut. Mutta eiköhän kohta taas ala noita maisema- , lintu- ja kukkakuvia tulemaan kun kevätkin tästä etenee.
Parit sukkaparit on tullut taas kudottua. Aikomuksena oli ensin kutoa vanhoista langoista et se laatikko tyhjenisi mut eipä noiden kauppojen lankahyllyjen ohi pääse ostamatta varsinkin kun on jotai tarjouksia ollut, et se siitä kerien vähentämisestä.
Novitan nallesta neulotut haitarivarsisukat.
Tänään oltiin metsässä laittamassa puukiipijälle pari pönttöä. (metsänomistajan luvalla)
Ja tää meidän mannekiini sai sit taas luvan poseerata kivellä makupalan toivossa kuten kielenkin asennosta voi päätellä et mieli jo tekis palkkaa.
Tällasia pönttöjä tuli sit pari sinne laitettua. Puukiipijän pönttö on tollanen kolmion mallinen ja molemmilla sivuilla on tollaset pienet aukot. Toivotaan et pesis. Tänä vuonna meidän ruokinnalla ei käynyt, ainakaan ei nähty, puukiipijää mut viime vuonna kyllä kävi.
Tätä palokärkeä ei nyt nähty vaan on joku viimevuotinen kuva.
vai näyttääkö nuo myös jonkun eläimen tassun jäljiltä.
Hiukan pienet nuo ovat minun käteen, et jos tollaset teen vielä niin silmukoita täytyy olla enemmän. Nuo muuten näyttävät näissä kuvissa paljon kivemman näköisiltä kuin ihan luonnossa. Mielestäni tuo oranssi valkoinen ei ollut oikein hyvä valinta pariksi. Seiskaveikkaa on lankana.
Mun kevät ainakin alkoi sunnuntaina kun laitoin siemenet multiin. Muutama erivärinen kirsikkatomaatti ja mustasilmäsusannaa ja ajattelin kokeilla myös tota orvokkia. Ja sitten kun on taas koulimisen aika niin alkaa taas tuo keittiön ikkunan edusta täyttymään. Mut jospa nyt ei tulis niin montaa kuin esim. viime vuonna oli. Muutama vaan...toivottavasti.
Isäntä sai napattua kuvan myös eräästä meidän lintulaudan vierailijoista. Syö mitä maahan tippuu.
Me isännän kanssa ei kyl harrasteta tota lintujen bongailua vaikka lintuja seuraillaankin ja kuvataan ja käydään lintutorneilla. Eikä kyl kuuluta mihinkään bongailuliittoonkaan tms josta aina tulisi vihjeitä harvinaisista linnuista. Mutta sit kun kuultiin tästä kuningaskalastajasta niin piti sitä sit mennä katsomaan kun se tossa aika lähelläkin oleili. Kolmannella kerralla me vasta se sit nähtiin. Ja kyllä kannatti, on se sen verran hieno lintu, värikäs. Isäntä siitä sit kuvia sai ottaa kun on parempi putki tossa kamerassa kuin minulla.
Sit paikalla kuultiin myös harvinaisesta arokiurusta jonka oleskelupaikkaankaan ei kovin pitkä matka ollut. Arokiurua ei ole nähty Suomessa kuin 12 kertaa ja viimeksi 5 vuotta sitten. Paikallekin oli helppo löytää kun autoja oli tienposkessa ja ihmisiä kameroineen, kiikaroineen pellon reunalla.
